Kolmas osa jo! En vielä juhli. Juhlin sitten vasta kun mennään kymmenessä osassa. Tämän osan otsikko tulee biisistä Duffy - Serious. Itse en kuunnellut kyseistä biisiä lainkaan, mutta se tuskin on kovin tärkeää.

 

 

"Synnytyksesi on jo lähellä ja meillä ei yksinkertaisesti ole tilaa. Meidän täytyy keksiä jotain. Voisimme vaikka siirtää oman sänkymme ulos", Ashley sanoi miehelleen, jonka maha alkoi olla todella iso ja hankaloitti miehen elämää suuresti. "Ei. Me kaikki pysymme sisällä nukkumassa. Kyllä me jotain keksimme", Ben sanoi rauhallisella äänellään, mutta mietti kovasti miten he selviäisivät. Talvikin oli tulossa.

Onneksi vessa auttoi paljon asiaa. Nyt ei tarvinnut puolien simien lähteä talosta, kun joku halusi vessaan. Varsinkin kun vieraita kävi yhtenään.

Kaksosten kasvun ei uskoisi auttavan yhtään perheen asemaa. Heillä olisi vain enemmän urakkaa. Potalla käyminen, opetteleminen ja muutenkin kaikkien tavaroiden vahtiminen.

Kumpikaan ei perinyt isänsä nenää, mutta ylähuulettomuuden kyllä. Brianin suun peittää onneksi tutti.

Todellakin taaperot veivät todella paljon aikaa vanhemmilta ja lisäksi vielä huomionkipeä Jewel. Taaperot saivat välillä tehtyä kepposiaan huomaamatta ja juoda jopa pahentunutta maitoa.

Myöskään perheen kissat saivat rötöstellä huoletta. Usein ei täytetty kissojen ruoka-astioita, joten he sattuivat aina syömään pöydälle jääneitä ruokia.

Benin siivotessa vanhoja vaippoja lattialta alkoi hän tuntea voimakkaita supistuksia. Ashley ei ollut tätä edes huomaavinaan, joten sairaalaan ei taida Benkään päästä.

Luoja ei suonut onnea tällä kertaa, vaan päätti kiusata oikein kunnolla. Voi elämä! Nyt tämä kaikki kävisi vieläkin vaikeammaksi. Molemmat ovat tyttöjä ja ylin Zera ja alin Zea. Olikohan noin päin? Zean hiukset ovat siltä alienilta ja Zeran isältään.

"Vau aliensiskoja! Vitsit minun täytyy heti kertoa asiasta kavereille, jos he vaikka haluaisivat tulla katsomaan. Minusta voisi tulla suosittu!", Jewel hihkaisi ja juoksi samantien puhelimen ääreen ja olikin sen ääressä peräti kaksi tuntia.

Brian oli ainut ketä ei oikein innostunut uusista tulokkaista, kun taas Bonnie pienuudestaan huolimatta tajusi saaneensa leikkitovereita.

"Isi, kun säähän lupasit mulle jonkun lahjan, niin saisinko mä lävistyksen?" Jewel kysyi isältää ja katsoi tätä anelevalla katseellaan.

Tietenkään Ben ei voinut muuta tehdä kuin suostua, sillä hänhän oli luvannut. Ja seuraavana päivänä Jewelin kulmassa komeili lävistys.

"Miten ajattelit kertoa tuosta äidillesi?", Ben kysyisä myöhemmin. "No ei minun tarvitse, sillä se on sinun hommasi", Jewel hymyili ja lähti pöydästä.

Ben ei voinut olla ajattelematta millaiset huudot saisi Ashleyltä, kun tämä huomasi tyttärensä lävistyksen. Tästä saivat kärsiä taapero- ja vauvakaksoset, jotka eivät saaneet oikein huomiota ajattelevalta isältään.

"Hei olen Jewel Donovan. Ketä sinä olet?", Jewel kyseli innokkaasti juuri huomanneensa miehen kanssa. Mies oli kurkistellut heidän ikkunoistaan ja tämäkös se tyttöä kiinnosti. "Sano Junnuksi", mies vastasi ja hänen ajattelu toimintansa kiihtyi valtavasti. Lapsi on juuri oikean ikäinen ja muistuttaa minua. Tytön on pakko olla minun.

Yllättäen juttelukumppanit huomasivat juuri töistä tulleen Ashleyn. "Kas päivää rouva", Junnu sanoi heti ja Ashleyn sydän pysähtyi. Hän käski Jewelin sisälle nukkumaan. "Höh tylsää", Jewel huokaisi ja laahusti sisälle.

"Mitä hittoa sinä täällä teet?", Ashley karjui, mutta niin hiljaa ettei muu perhe kuulisi. "Hei relaa nyt vähän. Eikös se äsköinen lapsi ole minun?", Junnu kysyi. "On, mutta hänen isänsä on nyt Ben ja sillä siisti", Ashley sylkäsi. "Jaaha. Se ei ollut todellinen syyni tänne. Vaan se, että minulla on asumisongelmia. Eli lyhyesti minulla ei ole paikkaa mihin mennä", Junnu kertoi...

"Tässä on Junnu ja hän asuu meillä jonkin aikaa löytääkseen asunnon itselleen", Ashley selitti Benille ja Jewelille.

Muiden perheenjäsenten mennessä nukkumaan. Jewel jäi vielä juttelemaan Junnun kanssa. Mies oli todella mielenkiintoinen ja hänessä oli jotain tuttua. "Oletkos muuten huomannut ettet ole ihan samannäköinen sisartesi kanssa?", Junnu töksäytti.

"Joo älä yritä. Olen Benin ja Ashleyn tytär. Miten muuten se muka voisi olla", Jewel sanoi epävarmasti.

"Ääh entä jos Junnu puhui totta?" Jewel kysyi itseltään. Tottakai hän oli huomannut saman. Hän ei muistuttanut tippaakaan Bonnieta tai Briania.

Voisiko muka olla että hänen vanhempansa tai luultavasti vanhempansa olisivat jompi kumpi valehdelleen tai jopa molemmat. Hän ei pitänyt Benistä, mutta jotenkin tuntui uskomattomalta että Ashley olisi salaillut jotain.

Hän ei todellakaan muistuttanut yhtään sisariaan. Miten hän voisi selvittää asian?

Voisikohan Junnu auttaa asiassa? Hänhän tämän ajatuksen keksi.

Ikävin pulma oli että Ben ei tullut toimeen Junnun kanssa. Ne kaksi haastivat jatkuvasti riitaa arjen pienimmistäkin asioista.

Ja pitkään odotettu Rosen synnytys alkoi juuri ensimmäisillä aamun minuuteilla.

Pentu oli tyttö ja nimi taisi olla Bella (?).

Perheen arkea.

"Ihanaa että kaksoset kasvavat pian!", Junnu huudahti ja sai vastaukseksi murhaavan katseen. Ben vaan ei voinut sietää Junnua, joka taas yritti saada heille jotain ystävyyttä.

Tälläisistä niistä nyt tuli! Zerasta tuli todella nätti ja tuota Zea sai isänsä nenän. Voi räkä.

Ymmärrätte varmaan miksi Ben vihaa Junnua.

Brianista kuoriutui eläinrakas! Hienoa (:

Ben ei millään ehtinyt hoitamaan näitä kaikkia, kun Ashley oli töissä. Siksi Junnu tarjosi aina auttavaa kättään ja sai lapsukaiset tyytyväiseksi parissa minuutissa, joka ärsytti Beniä suunnattomasti.

Junnu näytti olevan enemmän se isähahmo. Tai oikeastaan Jewel oli alkanut pitää Junnua isänään. Hän oli huomannut näyttävänsä Junnulta ja tiesi olevansa tämän tytär.

Rose haluaa selvästi päästä paremmin tähän tarinaan ja kaipasi aina huomiota. Tässäkin pyyhkimässä Jewelin läksyjä hännällään.

"Haha sulla on kotkannenä! HAHHAHA", Ben käkätti ja koitti keksiä muita tapoja ärsyttää. "Entäs sitten?", Junnu vastasi aina rauhallisesti.

Taas oli kasvun aika.

Molemmista kuoriutui oikein suloisia lukuunottamatta heidän ylähuulettomuuttaan.

Illemmalla Junnu käski kaikki pöydän äärelle, koska hänellä oli sanottavaa. "Niin tuota olen löytänyt asunnon ja aion muuttaa sinne ensi viikon aikana", Junnu sanoi. "Jess. VIHDOIN!" Ben tuuletti tietysti heti. Juuri kasvaneet kaksoset olivat myös iloisia uutisesta. Ei tietenkään sillä tavalla millä Ben. Ashleykin oli iloinen asiasta.

Mutta Jewelille se oli liian iso pala. Hän juoksi samantien huoneeseensa, eikä hän ollut edes varma huomasiko ketään.

"Ei voi olla totta. Ei, ei ja vielä kerran ei. Hän ei saa lähteä", Jewel nyyhkytti. "Minä estän sen hinnalla millä hyvänsä", hän jatkoi ja pyyhki silmänsä paitaan.

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kommenttia? (: