Vihdoin uuden osan vuoro! Eli en päässyt osaa tekemään kun joku ladattu töppäili peliä. No sain nyt sen poistettua ja peli toimii taas. Osa on aika outo ja eikä siinä kauheasti seurata itse perhettä. No joo tää oli tällänen pakko tehdä osa. Nyt mulla on ongelma. Kenestä teen perijän? Toisaalta teen sen varmaa Jewelist koska siltä löytyy sentää ylähuuli, mut tykkään kaikista noist lapsukaisista omalla tavallaan. Äh kertokaa! Haluaisin tehä perijän jommasta kummasta alienista, mut ku ne ei oo sukuu kantamamille.

 

 

Junnu oli kävellyt jo jonkun aikaa kun vasta huomasi talon. Hän päätti kysyä yösijaa, mutta epäröi hetken. Eihän hän voisi kysyä yösijaa keskellä yötä. Tosin talossa paloi valot niin kai siellä sitten oltiin hereillä. Hän rohkaisi mielensä ja tärisevin sormin hän kolkutti ovea. Hän ei viitsinyt soittaa ovikelloa jos vaikka joku sattuisi nukkumaan.

Teinityttö tuli avaamaan samantien oven ja kätteli Junnua iloisesti. "Iltaa herra. Tulkaa ihmeessä sisälle ulkona on jo kylmä tähän aikaan", tyttö sanoi katsoen häntä vaativasti. Junnu saapasteli sisään tytön perässä. Koti näytti aivan tavalliselta pikkuperheen kodilta, joten ei ainakaan mitään nuorison ryyppäyspaikkoja. Ja tyttö vaikutti vallan hyvätapaiselta ja nättikin tämä oli. "Äitini on olohuoneessa. Tule tänne niin näytän", tyttö jatkoi pienen hiljaisuuden jälkeen.

"Iltaa herra...", luultavasti tytön äiti sanoi kauniilla heleällä äänellä. "Rissanen. Anteeksi tämä tunkeilu, mutta tarvitsisin vain yösijaa kun en jaksa enään kotiin kävellä", Junnu esitti asiansa nopeasti. "Ahaa vai niin. Tottakai saat jäädä. Minua voit kutsua Bellaksi ja Annien sinä jo tapasitkin. Mikäs sinut tänne asti on sitten oikein lennättänyt?" Bella esittäytyi. "Vai Bella. Perheeni kissan nimi on Bella myös. Öön no tuota olen tulossa töistä ja jostain syystä kyytini ei saapunut joten päätin kävellä. Ei tästä ole kuin enää kuutisen kilometriä Donovan'ien tontille", Junnu kertoi. "Donovan? Ketäs he ovat?" Bellan mielenkiinto heräsi.

"No asun heidän luonaan. Kun sieltä kuoli nainen, jonka kanssa minulla on yhteinen lapsi ja hänellä oli sitten uusi mies ja muita lapsia sen kanssa. Mutta nyt vähän tuen heitä", Junnu kertoi. "Ja ketäs tämä kuollut nainen oli?" Bella kysyi. "Ashley Donovan", Junnu vastasi ja alkoi jo väsyä vastailuun. Nainen säpsähti ja hänen hengityksensä tiheni kuuluvasti.

"Minua kyllä väsyttää nyt. Menen huoneeseeni. Annie näyttää sinun huoneesi. Öitä", Bella sanoi nopeasti ja lähti melkein juosten olohuoneesta. Annie katsoi tätä oudosti. Eli hänkään ei tiennyt mikä hänen äidilleen oli tullut.

Junnu ei mennyt heti nukkumaan kun pääsi huoneeseensa, joka oli aika vaaleanpunainen. Häntä mietitytti kenen huone tämä mahtoi olla, kun Anniellakin oli oma huone toisessa päässä taloa.

"Äiti mitä tuo oli? Ja miksi sinä itket? Äiti vastaa!" Annie sanoi vaativasti ja katsoi surullisesti itkevää äitiään. "Ei mikään. Minulle tuli vain mieleen eräs kipeä asia tuosta miehestä. Mene sinä kulta vain nukkumaan. Äiti on aamulla taas kunnossa", Bella sanoi.

"Liittyykö se isääni?" Annie kysyi, mutta Bella ei vastannut vaan otti lapsensa pitkään halaukseen. Halauksen loputtua Annie olkapää oli märkä suolaisista kyynelistä.

"Katsos jonkun päiväkirja. Tyynyn alla. Aika hyvä piilo", Junnu virnisti ja alkoi lukea. "Tästä varmaan selviää kenen huone tämä on. Katsotaas...", Junnu jatkoi miettien.

"Tämän kirjan omistaa. Ashley Donovan. Jos löydät kirjani... ...", Junnun sydän pysähtyi. Ei voi olla. "Ashley Donovan!", Junnu sanoi hieman äänekkäämmin ja ponnahti sängyltä niin äkkinäisesti että meinasi lentää kontolleen lattialle. Hän juoksi toiseen huoneeseen.

"Alahan selittää miksi Ashleyn päiväkirja on SINUN luonasi", Junnu karjaisi. Päiväkirja oli avannut hänen kaikki haavansa, jotka hän oli saanut vuosien mittaan paikattua. "Ääh se on pitkä juttu", Bella sanoi tai änkytti koska ei ollut varma mitä sanoisi. "Kerroppa se meille. Tyttäresikään ei näytä tajuavan. Uskoisin että meidän on aika saada tietää", Junnu sanoi rauhallisemmin. "Hyvä on", nainen huokasi syvään...

...

"Ashley Donovan oli minun pikkusiskoni. Ja minä siis olen Bella Donovan...

... Me asuimme keskenämme tässä samaisessa talossa missä me nytkin olemme. Olimme juuri saaneet talon perinnöksi edesmenneiltä vanhemmiltamme. Me tulimme hyvin toimeen keskenämme ja pidimme toisistamme huolta. Itse olin tuohon aikaan aika kova bilettäjä ja muutenkin aika huolimaton isosisko. Ashley joutuikin enemmän huolehtimaan minusta eikä hänestä tullutkaan sen takia mitään stadissa roikkujaa...

... Hän viihtyi takapihallamme ison osan aikaansa ja istuskeli siellä vain. En älynnyt miten hän jaksoi...

Eräänä päivänä kuitenkin Ashley oli tapansa mukaan sillalla ja minä sisällä selvittelemässä krapulaani. Ashley lauleli rauhallisesti kunnes kuuli huutoni: ASHLEY! Olin saanut maailman parhaimman idean. Tai no silloin se oli hyvä idea, sillä en kaivannut pikkusiskoa ketä hakisi minut aina liian aikaisin pois bileistä.

Ashley tietysti ajatteli että minulla oli joku hätä. Hän juoksi jaloistaan niin lujaa kuin pystyi...

"Bella missä olet?" Hän huusi minua päästyään sisälle.

"Ihan oikeasti missä ol...", Ashleyn ääni hiljeni kuin seinään ja hänen poskilleen tippui kyyneleitä. Hän otti uuden juoksuaskeleet.

"Ei. Ei, ei, ei. EIIII!" hän huusi aivan täyttä. Hän juoksi luokseni, kun minä makasin lattialla.

Makasin niin hiljaa kuin pystyin ja hengittämättä. Ashley itki ainakin viisi minuuttia ennen kuin keksi soittaa ambulanssin. Ashley tietysti luuli minun kuolleen ja lähti samantien talosta, koska ajatteli että häntä syytettäisiin minun kuolemastani. Minut sitten vietiin teholle ja pääsin sieltä samantien pois. Olin päässyt vapauteen.

"Tiedän se oli tyhmää, mutta olin niin nuori silloin", Bella sanoi katuvalla äänellä.

...

Vuoden kuluttua Junnu oli asettunut taloksi ja he olivat rakastuneet Bellan kanssa. Annie oli tästä hyvin onnellinen, sillä hän tuli toimeen Junnun kanssa ja piti tätä kuin oikeana isänään.

He menivät myös kihloihin ja pian sen jälkeen naimisiinkin. Lapsia he ovat myös miettineet, mutta ensin he eläisivät rauhassa ilman vauvoja.

He olivat onnellinen perhe, vaikka pieniä riitoja jostain asioista tuli aina Junnulle ja Annielle. He sopivat aina. Bella oli pitkästä aikaa onnellinen ja tunsi että hänen niskastaan oli saatu taakka pois. Vaikka hän kaipasikin pikkusiskoaan ja oli todella surullinen kuultuaan tämän kuolleen. Silti hänen oli pakko jatkaa elämäänsä.

 

...

Nyt päästään Donovan'en puolelle. Ja tämä alkaakin iloisin mielin. Nimittäin viimeisten lapsosten aika kasvaa teineiksi.

Tässä Zea. Aawss tyksin näistä kaksosista.

Tässä Zera. Tämä tyttönen näyttää joltai julkkikselta, mutta ei nyt vaan nimi muistu mieleen.

Mukavaa kun kaikki ovat nyt teinejä niin Benjaminkin saa nyt rauhassa edetä urallaan ja teinit saavat jo kohta alkaa omaa uraansa rakentamaan.

Zera on kuin joku malli ;D Joku sellane Garnier-mainosmalli. Truly Blonde!

Miehellä on tavat. Ketäs tämä tyyppi muuten on?

No Artemis tietysti. Zera joutui tämän kutsumaan kotiin, koska Brian ei uskaltanut ja kiristi sitten siskonsa pyytämään.

Brian pelästyi keskellä päivää haamua. Mikä tätä peliä vaivaa kun haamuthan pitäis tulla yöllä?

Nuudeli on koomisen näköinen. Pelästyisin minäkin!

Ashley se on kissarakas haamunakin. Suloista. Tosin ei se että tuo sulkalelu killuu tavallaan ilmassa ;oo

Artemis-tytön lähdettyä Brianin kasvot olivat ainaisessa toisessa maailmassa. "Olikos se sinun tyttöystäväsi Brian?", Ben kysyi, mutta ei tietenkään saanut vastausta. Brian vaan istuutui ja katseli jonnekin kauas typerä ilme naamallaan.

Rose kasvoi vanhukseksi. Voi poloista. Toivottavasti se nyt vähän rauhoittuisi kun tässä talossa kissat vaa tappelee.

Ilme on. Huulia ei nyt näy lainkaan.

"Hei mää haluun päästä vessaa. Sää oot pessy naamaas jo varmaa tunnin! Ei toi tökötti auta sun naamaa lainkaa", Brian huusi. "Sori nyt vaa mut mää varasin vessan eka, joten sää meet vaikka ulos tekee tarpees", Bonnie sanoi ja jatkoi voiteitten laittoa naamaansa.

Lapset olivat kaikki innostuneet uudesta saunasta, jota ei Benjamin ole päässyt vieläkään testaamaan.

"Auuu tää kiuas on kuuma! Mun peppu palaa!" Bonnie huusi. Kannattaako sit nojata siihe?

Eikö yleensä kaikki hätyyttele sisarensa pois mennessään kylpyyn tai vessaan? No ei Jeweliä, koska eiväthän he edes ole sukua, mutta tavallaan nyt ovat.

Jotenkin nämä Donovan'en teinit ovat kaikki aivat tyhjäpäisiä. Zeakin vaan menee TV'n läpi kuin mikäkin ihmelapsi.

Ja alienit riehuivat jatkuvasti. Aina oli tyynysota meneillään. Aijai Benjamin ei tainnut olla hyvä idea jättää lapsiaan huomioimatta ja keskittyä työhönsä.

 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Siinä oli osa. Tuli vähän tönkkö, mut en tiiä näköjää enää miten ees kirjotetaan ;D Voitte vähän tuota perijää minulle ehdotella.