keskiviikko, 20. lokakuu 2010

Osa 12. Viisi vuotta.

Donovanit ovat siis lähteneet lomalle! Tai no Tytti, Vance, Kelsey ja Kiefer. Lomasta ei nyt muuta kuin kuvia (:

Noh sellainen loma heillä nyt sitten oli. Aikas tylsänpuoleinen, siksi ei mitään iso numeroa tästä tullutkaan. Lomalta kuitenkin lähdettiin etuajassa, koska Vance menetti hermonsa tuolle silmänkääntäjälle. Tästäkö sitten lapset murjottivat. Noh kotona odottaisi neljä naperoa valmiina kasvamaan.

Perheen päästyä kotiin eivät he ehtineet edes matkatavaroita laskea käsistään, kun neloset jo pyrähtivät kasvuun.

Katherine. Pysyy nättinä siis (:

Kilian, joka tota öö on aika hauskan näköinen.

Kathleen, joka nykyään seuraa aina Kirsteniä ja on tämän paras ystävä. Ja vieressä onkin Kirsten, joka laittoi heti meikkiä naamaansa, koska muillakin hänen ikäisillään on. Noh miten vaan.

Pian toteutuisi Tytin haave omista lapsista. Tottakai hän rakasti ottolapsiaankin, mutta hän halusi myös omia ja kokea synnytyksen kivut.

Katherine vietti aikaansa usein yksin tyttöjen huoneessa. Kathleen ja Kirsten eivät ottaneet häntä mukaan leikkeihin ja Kirsten suorastaan syrji Katherineä.

Kiliania ei kiinnostanut tyttöjen riidat eikä oikein mikään muukaan paitsi tähtien tutkailu, joskus päivisin naapurien.

"Etkö sinä nyt voisi syödä muiden kanssa?" Tytti kysyi. Kathleen kohautti olkiaan ja sanoi: "En tykkää juustoleivistä, koska niissä on juustoa. Eli en tykkää juustosta". Tytti nosti kulmakarvaansa ja sanoi: "Ja silti syöt siinä kokoajan juustonaksuja!" Kathleen nyökkäsi ja kaatoi kourallisen juustonaksuja suuhunsa.

Samana iltana käynnistyi Tytin ensimmäinen ja viimeinen synnytys. Lapsia ei enään tälle sukupolvelle.

Poikavauva, jolla on siniset silmät (mikä yllätys) ja äitinsä mustat hiukset. Nimeksi tuli Tyler.

Poikavauva, mustilla hiuksilla ja RUSKEILLA silmillä (jes muitaki ku sinisiä). Nimeksi tuli Trent.

Kun vauvoja tulee lisää tarvitaan myös apuvoimia. Eli Kelsey kasvamaan teiniksi, vaikkakin hän sanoi menevänsä suoraan yliopistoon. Noh tuleepahan ainakin tilaa.

Kelseystä kuoriutui todella kaunis teini. Tai koko ikänsä se on aika lupaava ollut. Katsotaan riittääkö ihan perijäpaikalle. Tyttö sain tavoitteekseen Suosion ja tavoittelee siis mediamoguliksi pääsyä.

Vance tajusi kesken karisman opiskelun että hänen entisen vaimon kuolemasta oli aikaa nyt tasan 5 vuotta. Niin pitkä aika jo, eikä hän ole paljoa edes käynyt vaimonsa haudalla.

Tuumasta toimeen. Vance ei oikein tiennyt mitä sanoa. "Öö tota sori et en oo täällä käyny. On ollu vähä kiireitä. Ensimmäinen lapsikin kasvoi juuri teiniksi ja neloset ovat lapsia jo. Ja Kieferkin on kohta teini-iässä. Oonko muuten kertonu et mul on jo uusi vaimo? Tai no ollu jo neljä vuotta ja mulla on senki kanssa kaksi lasta. Olen aika isä vaa. Hehhehhe. Joo tota.." Vance sopersi. Hän nauroi vaimonsa haudalla, vaikka tämän kuoleman syy oli vieläkin auki. Ashley naureskeli Vancelle tämän vieressä. Onneksi Vance ei nähnyt mitään. Kuinka kammottavaa olisikin nähdä isoäidin haamu. Varsinkin kun sen kuolemasta on varmaan yli 100 vuotta.

Naapuruston miehet olivat jo innokkaasti käymässä Donovaneille morsiammen toivossa. Kelsey tosin ei lämmennyt niin vanhoille miehille.

Joten Kelsey päätti lähteä yliopistoon jos vaikka sieltä löytyisi oman ikäistä miesseuraa.

"On se kyllä ihme kun 11-vuotiaat lapsetkin vielä pissaavat lattialle!" Vance marisi samalla kun luuttusi lätäköitä. "Eiku se on mun lätäkkö, ku noi haamut pelottelee jatkuvasti ni ei siinä vanha mies pysty rakkoansa pidättelemään", Ville vastasi. "Voi jessus! Mikset itse tätä voinut siivota?" Vance kysyi. "Emmä jaksanu. Ja hyvin se sulla näyttää sujuvan", Ville naurahti.

Lapsilla alkoi aina koulun jälkeen kova työ tehdä läksyt ja sitten opiskelemaan taitoja ja jos isin silmä välttää niin katsomaan tv'tä.

Tänään oli taas ohjelmassa kasvua. Nimittäin Kieferin ja kaksosten.

Eli tässä on Kiefer, joka nyt ei järin komea ole. Tavoitteeksi tuli perhe ja tämä pojan suurin haave on että kuusi lasta menevät naimisiin.

Tyler.

Trent, komea poika, jolla on RUSKEAT silmät.

Kiefer päätti jäädä taloon odottamaan nelosten kasvua. Nyt saatiin siis apujoukkoja!

Kymppi Katherinelle! Tyttiä taisi kiinnostaa enemmän naapurien huvit kun yksi kymppi.

Whii.

"Näin tanssitaan coolisti!" Kiefer sanoi veljelleen, joka yritti tanssia vielä hienommin.

Eipä aikaakaan kun oli taas kasvun aika. Tällä kertaa nelosten vuoro. Pian lähtisi taas viisi henkilöä talosta. Sitten olisi enään Vance, Tytti, Ville ja kaksoset.

Kirsten. Tavoitteeksi mammona ja elinikäiseksi toiveeksi Ammattimainen balettitanssija.

Kilian. Tavoitteeksi tieto ja unelmahaaveeksi tuli sama kuin Kirstenillä eli ammattimainen balettitanssija. Jaaha.

Kathleen. Tavoitteena perhe ja haaveena kasvattaa 20 kissan- tai koiranpentua. Haaveilee vaa juu.

Katherine. Tavoitteena nautinto ja haaveena viettää 50 ensitreffit. Kaikki viisi lähtivät siis heti yliopistoon isosiskonsa perään.

 

--------------------------------------------------------------------------------------------

Aika kasvu täytteinen osa, sori. Ja muutenkin liian nopeasti etenevä.

sunnuntai, 17. lokakuu 2010

Osa 11. Ikuisessa valheessa.

Anteeksi että olen hidas näiden osien kanssa, mutta koulun jälkeen ei usein ole paljoa aikaa tai voimaa kirjoittaa tai edes pelata. Kuitenkaan en lopeta ja aion jopa tehdä toisen lc-perheen tämän rinnalle =) Olisi myös mukavaa jos KAIKKI lukijat kommentoisivat. Noh osaan...

Vampyyri-vanhemmilla ei tuntunut olevan aikaa edes hoitaa yhtä pientä naperoa. Heidän suurin aikansa meni täyttäessä tarpeitaan ja hankkimalla uusia taitoja ylenemisen toivossa. Niimpä sai taas Ville nauttia lastenhoidosta. Aivan kun ei teini-ikäisestä Vaughanista olisi enään mitään hermoja raastavaa työtä. "Voi kullanmuru. Et ole edes nähnyt sen koomin äitiäsi. Isäsi sentään käy täällä joskus", Ville mutisi. Kreivitär ei näe lastaan kuin silloin kun Ville tuo sen alakertaan syömään ja silloinkin nainen ei ole huomaavinaankaan. Miksi hän edes haluaa lapsia?

Sillä välin alakerrassa alkoi Kreivittären supistukset. "Tämä saa kyllä olla viimeinen!", Kreivitär mölysi.

"Rauhassa kultaseni. Se on kohta ohi", Vance rauhoitteli vaimoaan. "Hyvä sinun on sanoa!", Kreivitär sylkäisi.

Juuri untenmaille päässyt Kelsey heräsi Kreivittären huutoon.

Lapsi oli tullut maailmaan! Kaikki olivat asiasta iloissaan paitsi Kreivitär näytti hieman hapanta naamaa.

Vauva oli poika. Komea vihreäsilmäinen Kiefer.

Kelsey yritti usein mennä äitinsä luo, mutta tällä oli aina parempaa tekemistä tai sitten hänen oli aika mennä päiväksi arkkuunsa.

Onneksi Kelseyllä oli isoisänsä. Tämä sentään laittoi lapsenlapsensa kaiken etusialle. Ville otti jopa töistään vapaata, jotta voisi huolehtia naperosta. Silloin kun Ville oli töissä niin Vaughan sai jäädä kotiin koulusta ja olla Kelseyn kanssa. Isä sattui joskus leikkimään hänen kanssaan iltaisin, mutta ei kauaa sillä Kelseyn piti aina mennä nukkumaan yhdeksältä.

"Hei kullannuppu. Onko sinulla nälkä?", Vance kysyi rauhallisella äänellä. Kelsey katsoi häntä unisilla silmillään ja nosti käsiään, joka tarkoitti että hän haluaa syliin. "Jos hakisin sinulle sitten jotain syötävää", Vance sanoi ja otti syleilyynsä pienen lapsensa.

Vance haki tuttipullon jääkaapista. Vaimon asiat taisivat olla todella huonosti. Ehkä se johtui että nainen oli aamulla tehnyt raskaustesti ja arvatkaas vaan mikä tulos kun saa naisen tuollaiseksi.

Kreivitär oli jälleen raskaana. Lääkärikäynnin jälkeen saatiin tietoon, että lapsia olisi tulossa jopa neljä kappaletta. Neloset olivat asia, jota Kreivitär viimeisenä toivoisi. Hän ei edes halunnut lapsia. Hän halusi vain että Vance olisi onnellinen. Millään muulla ei ollut väliä.

Muistitteko vielä Kieferin? Noh pikku herralla on tänään aika kasvaa taaperoksi, joka jatkuvasti kaipaa huomiota. Ehkäpä näemme Kieferiä useammin.

Selvästi äitinsä silmät perinyt poika. Omalla tavallaan oikein suloinen tapaus.

Kreivitär oli muuttunut hieman mielisairaaksi ehkäpä. Nainen sekoili jatkuvasti tuon lampun varjostimen kanssa, mutta Vance ei nähnyt vaimossaan mitään vikaa.

"Sano isi", Vance yritti opettaa poikaansa, mutta pojalla oli vahva itsepäisyys: "Enktä tano!" poika sanoi.

"Aaaah!", Kreivitär huudahti kun huomasi vatsan kasvaneen niin isoksi, että lapsukaiset olivat jo tulossa pian.

"Hiphei! Mitäs pikku vekaralle kuuluu?", Ville lörpötteli Kieferille. Kiefer nauroi kimeästi ja huusi: "Litäää litää!". Ville hymähti ja heitteli poikaa kohti kattoa lisää.

Kiefer tuntui olevan kovin surullinen kun siskon oli aika kasvaa lapseksi. Nyt hänellä ei olisi enään omanikäistä leikkitoveria. Odotas vain kohta sinulla on neljä sellaista.

Nuo silmät näköjään periytyvät kaikille. Isot ja leveet. Muuten todella nätti similapsi.

Juuri kun oltiin päästy yhdestä taaperosta eroon niin tietysti tilalle piti tulla lisää hoidettavia.

Näitä nyt ei erota millään. Kulmakarvojen perusteella ehkä. Tuo yksi vaaleampi taisi olla poika ja loput tyttöjä. Nimet olivat (ei siis järjestyksessä) Kathleen, Katherine, Kirsten ja Kilian.

Kreivitär tarvitsi nyt raikasta ilmaa ja rauhaa. Hän ei kestänyt lapsia, mutta hänen olisi pakko kestää Vancen takia. Toisaalta hän kaipasi yöllistä stadia missä tapahtui jatkuvasti. Hän olisi halunnut palata sinne Vance mukanaan, mutta Vance rakasti liikaa perhettään. Se ei onnistuisi ikinä, vaikka hän kidnappaisikin Vancen. Mies ei olisi silloin omaitsensä ja hän luultavasti vihaisi Kreivitärtä.

Kuin tyhjästä ilmaantui Ville hänen taakseen. Kreivitär käännähti nopeasti. "Häivy Vancen ja lasten elämästä! Sinä et välitä muista kuin itsestäsi ja omasta onnestasi!", Ville uhosi. Eihän Kreivitär nyt itseään ajattelut vaan hänen ja Vancen onnea. Lapset ja työt vain pilasivat kaiken. "En todellakaan! Minä rakastan Vancea!", Kreivitär sylkäisi. Ville katsoi häntä halveksivasti ja sanoi: "Sinä pilaat heidän kaikkien elämän. Lapset eivät edes tunne sinua ja he ansaitsevat kunnollisen äidin. Turvallisen ja vakaan perheen".

Ville tönäisi hieman Kreivitärtä. Kreivitär ei pystynyt pitämään tasapainoaan ja horjahti aitaa päin ja kallistui hieman, mutta niin paljon että...

Hän makasi pian kivetyksellä verilätäkkössään. Vaikka pudotus oli ollut lyhyt niin kivet olivat tehneet tehtävänsä. Kreivitär oli kuollut heti. Ville katsoi ylhäältä järkyttyneenä. Eihän hänen tarkoitus ollut tappaa, vaan käskeä naisen miettimään ja lähteä. Ei tappaa. Hän ei voisi millään kertoa asiasta Vancelle. Ei kenellekkään. Mitä Bonniekin sanoisi jos eläisi. Tai mitäköhän Bonnie nyt ajatteli. Hän oli varmasti nähnyt kaiken pilven reunalta.

"Isä. Oletko nähnyt Kreivitärtä? Häntä ei ole meinaan näkynyt synnyttämisen jälkeen", Vaughan ihmetteli. Ville puri huultaan ja valmistautui valehtelemaan. Sitä hänen loppu elämänsä tulisi olemaan. Jatkuvia painajaisia ja valheita. "En tiedä. En ole nähnyt. Hän on varmaan tuulettumassa. Olihan synnytys raskas", Ville sai sanottua.

Vance ei osannut epäillää mitään, vaan oli syventyneenä lukemaan kirjaa. Hän uskoi vaimonsa olevan jossain miettimässä ja rauhassa. Niin todellakin rauhassa...

Lapsia ei tuntunut äidin katoaminen liikuttaneen yhtään. Eiväthän he edes olleet tunteneet koko ihmistä. Kelsey tavallaan vihasi äitiään, koska tätä ei ollut koskaan edes kiinnostanut he. Nuoremmat eivät voineet vielä vihata, koska eivät vielä ymmärtäneet. Ehkä niin oli paras.

"Yökerhon kivetykseltä? Parvekkeelta pudonnut? Ymmärrän, kiitos. Kyllä haluamme ruumiin haudattavaksi pihallemme", Vance puhui puhelimeen. Kreivitär oli löydetti kuolleena kantapaikastaan tai entisestä. Nainen oli pudonnut rakennuksen parvekkeelta ja kuollut samantien kivetykselle osuessaan. Nainen oli ollut joko juovuksissa ja tipahtunut tai joku oli tönäissyt. Tutkinnat olivat kesken. Vance halusi itkeä, mutta hän ei voisi murtua lasten nähden. Hänen olisi oltava kova ja piilotettava surunsa.

Kreivittären hauta laitettiin muitten hautojen sekaan. Sen ja Bonnien haudan väliin jätettiin tilaa Villen haudalle. Murhaaja ja murhattu tulisi olemaan vierekkäin.

Kahden vuoden kuluttua Vance uskoi jo pystyvänsä unohtamaan ja jatkamaan arkea tavalliseen tapaan. Muiden perheenjäsenten arki oli jatkunut näiden kahden vuoden ajan ihan tavallisena, eikä Kreivittären kuolema ollut hetkauttanut sitä mitenkään. Villekin oli hieman jo rauhoittunut.

Tämä ilta oli kuitenkin tärkeä koko perheelle. Niin moni kasvaisi. Vaughan (vihdoin), Kiefer ja neloset.

Aikalailla Villen näköinen Vaughan? Kuitenkin Donovanien silmillä varustettuna. Mies saisi nyt lähteä toteuttamaan unelmaansa urheilu-uran huipulla ja ehkä löytää naisystävän. Perhettä hän tuskin perustaisi, mutta sanoi usein että adoptoisi lapsen jostain kehitysmaasta kun olisi varakas urheilija ja lahjottaisi siihen maahan myös omaisuuksia.

Äitinsä näköinen Kiefer. Omalla tavallaan siis suloisen näköinen vieläkin.

Nämä neloset olivat aika karmivia. Tässä on Kathleen.

Kilian.

Kirsten.

Nelosten pelastus, Katherine.

Vance oli löytänyt uuden vaimon itselleen, joka ei ollut vampyyri. Pari tuli hyvin juttuun ja kihloissa pari on jo.

Taloon muutettuaan Tytti sai muuttaa tyyliään aika paljon. Enään ei oltu stadissa bilettämässä vaan äitipuolena.

Vance ei halunnut olla enään vampyyri, vaan halusi jakaa kaiken aikansa lastensa ja uuden vaimonsa kanssa ja keskittyä työhönsäkin paremmin.

=)

Kelseyn mielestä oli mukavaa että isä vihdoin voisi olla heidän kanssaan pävisinkin. Ja varsinkin kun Ville alkoi olla jo kovin vanha.

Uusi pari meni myös naimisiin samana iltana. Mikään ei voisi tulla heidän onnensa tielle.. <3

 

--------------------------------------------------------------------------------------------

Kommenttia saa pistää (: ja kun sanoin että teen uuden lc'n tämän rinnalle niin se on sitten vain ehkä.

perjantai, 24. syyskuu 2010

Osa 10. Paha lapsi.

 

Vihdoin ja viimein oli Vancenkin aika kasvaa. Sitä tässä onkin jo odotettu, sillä vanhukset alkavat ikävästi vanheta ja perijän paikka vapaana.

Uskoisitteko että tässä on Vance? Kyllä vain. Pojasta kehkeytyi todella komea mies ja luultavasti perijäkin vielä.

Edellinen tyttöystävä ei kyllä kelvannut perijän vaimoksi, koska nainen ei muuta tehnyt kuin bilettänyt ja pettänyt. Kuitenkin joskus teini-iässä Vance löysi stadista ystävän, vampyyrin, johon hän nyt aikoo tehdä syvempää suhdetta.

Pienen muodonmuutoksen kautta Kreivittärestä tuli todella nätti, vaikka nuo viirusilmät hieman epäilyttävätkin. Toivottavasti joka lapsi ei niitä saisi.

Perheellä oli joillain hieman vaikea suhtautua uuteen perheenjäseneen, mutta toivottavasti ajan kanssa kaikki tottuvat teräviin kulmahampaisiin ja punaisiin silmiin. "Hei katos vau vampyyrineiti talossani! Tervetuloa vain!", Ville hihkaisi iloisesti. Hän piti kaikki tasa-arvoisina ja halusi että Vancen uusi naisystävä viihtyisi heidän luonaan.

"Ihmeellistä nukkua nyt arkussa. Tai missäpä muualla kuoleet nukkuisivat", Bonnie mutisi Kreivittären laskeuduttua arkkuunsa. "Hei mutsi älä hei ny viitti. Vampyyrit ovat ihan kivoja ja tuskin ne nyt ihan kuolleita on jos tuossa vielä kävelee", Vaughan rohkaisi äitiään joka vain pyöritti silmiään. "Kaikkea sitä näkeekin ja joutuu kestämään", Bonnie sanoi ja lähti tekemään aamiaista.

***

"Auh!", Kreivitär kirkaisi ja huomasi pienen viiltohaavan sormessaan. "Kultaseni! Satutitko itsesi?", Vance juoksi keittiöön. Hänelle oli tullut pakkomielle suojella tyttöystäväänsä, vaikka Kreivitär tuskin tarvitsi suojelua. Ehkä olisi parempi jos Kreivitär suojelisi Vancea.

"Ähh pieni haava vain... Olet kyllä söpö kun huolehdit minusta noin paljon", Kreivitär sanoi ja painoi suukon Vancen huulille. "Heh kiitos", Vance sanoi punastuneena. "Oli minulla kyllä asiaakin sinulle. Nimittäin...", Vance jatkoi.

"Koska rakastan sinua ja sinä aivan varmasti minua toivoisin että elämämme jatkuisi yhdessä pitkään. Siksi pyydänkin sinua vaimokseni. Noh tuletko vaimokseni?", Vance sanoi ja iski silmää. Kreivitär pudotti muutaman ilonkyyneleen ja otti sormuksen rasiasta:

"Tottakai minä tulen!", Kreivitär hihkaisi. "Noh hyvä", Vance sanoi helpottuneena.

"Mutta ehkä minun on paras tehdä tämä loppuun", Vance sanoi. Kreivitär naurahti innokkaasti ja seurasi tarkkaan kuinka hänen tuleva aviomies koitti kokata mukamas paremmin kuin hän.

Vance onnistui ruuan kanssa ihmeen hyvin ja kihlapari sai asettua syömään keskenänsä. "Tuota nyt kun olemme kihloissa mielestäni lapsisuunnitelmat olisivat nyt oikein ajankohtaisia", Kreivitär vihjaisi ja niin jäivät vaivalla tehdyt spagetit pöytään homehtumaan.

Eih!! Toisaalta tämä oli odotettua. Ville tietysti ei huomannut mitään ja Vancekaan ei laittanut pahakseen.

Tosin Bonnie suuttui. Hän ei halunnut että hänen poikansa olisi kylmä kuollut vampyyri. "Tajuatko että veit poikani elämän! Nyt hän joutuu kyhjöttämään joka päivä arkussa", Bonnie raivosi. Kreivitär ei kestänyt kuunnella. Tottakai hän oli ollut hieman itsekäs, mutta hän halusi että saisi elää Vancen kanssa niin pitkään kuin mahdollista.

"Karkasit tänne?", Vance hymähti ja painoi nopean suukon kultansa poskelle ennen kuin istuutui. "Niin. Ääh toivon vain että tulisimme edes joskus toimeen äitisi kanssa. Sitten kaikki olisi täydellistä", Kreivitär sanoi hiljaa. "Niin. Täytyy vain antaa hänelle aikaa niin eiköhän hän totu sinuun", Vance sanoi rohkaisevasti ja sai Kreivittären naamalle pienen hymyn poikasen.

***

Suuri päivä tai no yö koitti viikon päästä, sillä Kreivitär halusi mahtua hääpukuun häissään, sillä raskaus alkaisi pian näkyä.

Vieraita ei kutsuttu, vaan häät pidettiin perheen kesken. Ville ja Vaughan olivat molemmat iloisia pariskunnan avioitumisesta, mutta Bonnie näytti hapanta naamaa.

<3

Häät olivat jatkuneet todella pitkälle yöhön ja vasta kuuden aikoihin alkoi olla jopa vampyyrit väsyneitä. Kreivitär varsinkin. Hän laittoi shampanja pullojen jämät jääkaappiin ja ajatteli sen jälkeen mennä suoraan nukkumaan.

Tosin Bonnie pysäytti hänet. "Luuletko nyt että voit purra meitä kaikkia kun olet suvussa? Mitä?", Bonnie uhosi. "M-mitä sinä n-nyt?", Kreivitär kysyi peloissaan. Ties mihin tuo vanha mamma pystyisi. "Sinä et vieläkään ole tervetullut sukuun ja minä kyllä teen sinusta lopun hinnalla millä hyvänsä", Bonnie uhosi lisää.

"Niin mutta kun...", Kreivitär yritti, mutta onneksi Vaughan saapui keskeyttämään ikävän välikohtauksen. "Öö mihi mä laitan tän kakun?", poika kysäisi ja katsoi kiusaantuneena äitiään. "Ihan sama!", Bonnie huudahti ja sai poikansakin pelkäämään.

"No mä laitan tän tiskikoneeseen. Noih hyvin mahtu. Nyt mä meen nukkuu", Vaughan sopersi nopeasti ja lähti sitten hiippailemaan yläkertaan.

Tällänen kuva tähän väliin. Mielestäni onnistunut maalaus tosin tuo ajatuskuplan pallo hieman häiritsee.

Wihii (:

"Kultaseni! Mahani on kasvanut. Eikö olekkin hienoa?", Kreivitär kertoi heti miehelleen. Vance laski katseensa mahaan ja hymyili: "Aivan mahtavaa. Meistä tulee vanhemmat", hän sanoi ja laski ruoka-annokset ja lähti halaamaan vaimoaan.

"Nyt täytyy mennä jossain tapahtuu jotain suurta. Kuulen itse kuoleman saapuvan", Kreivitär sanoi hätäsesti ja lensi kohti olohuonetta.

Niin kuin Kreivitär sanoikin että jotakin kamalaa tapahtuu. Niin kyllä vain. Bonnien ja Kreivittären sovintoa ei siis nähty, mutta toivottavasti hän ei nyt kauheesti pelottele haamuna.

Bonnie lähti oikein tyytyväisenä kohti taivasta. Hän ehti saavuttamaan armeija uran huipun ja sen takia platinahaudan.

"Etkö voisi tehdä jotain muuta kuin pelata?", Kreivitär kysyi. Bonnien kuolemasta oli kulunut jo viisi kuukautta ja kukaan ei ollut vielä entisensä. Tuskin olisi koskaan olemaankaan. Vauvankin olisi tarkoitus syntyä pian ja Kreivitär pelkäsi miten vauva saataisiin sopeutumaan tälläiseen perheeseen, jossa on juuri kuollut isoäiti.

"EI ÄÄH! Sä häiritsit! Mä olin just voittamassa ja ääh nyt mä joudun taas menee kaikki 100 kenttää läpi. Et kiitti vaa", Vaughan huusi ja aloitti pelin uudelleen.

"Mitenköhän minä selviän oman lapseni kanssa kun en selviä edes mieheni teiniveljen kanssa", Kreivitär huokaisi.

OUH! Tämä tietäneen jotain huonoa vai? Noh tietysti Krevittären synnytys alkoi juuri samaan aikaan. Mitäköhän lapsesta tulee kun salamatkin riehuu samaan aikaan. Jotain pahaa? Olisikohan Bonnie kironnut lapsen?

Tässä ihana tyttölapsi! Kelsey Donovan.

 

---------------------------------------------------------------------------------------

Hihii näin pian nyt teinkin sittenkin tän osan. Nyt voin olla jonkin aikaa hieman rauhallisemmin taas. Täytyis varmaan keksii jotain juonta, koska muuten tulee pelkkää tylsää perhe-elämää. Tai no ei se nyt niin tylsääkään aina ole, mutta niin.

torstai, 23. syyskuu 2010

Osa 09. Et voi lähteä!

"Pah tästä ei ole mitään hyötyä!" Vanessa huokasi ja löi kätensä kannettavan näppäimistöön. "Miten muka voin kertoa vanhemmilleni että moi hei olen paksuna! Tai miten kerron sen Aramille?" hän jatkoi. Tällä hetkellä hän halusi ottaa ensimmäisen lennon Siperiaan, mutta se nyt ei ollut mahdollista.

"Onneksi voin kertoa asian vasta huomenna. Kyllä minä nyt jotain keksin tässä yön aikana. Toivottavasti!", Vanessa mutisi hiljaa ennen kuin piiloutui paksun peiton alle.

"Onko sinulla jokin hätänä?", Bonnie kysyi huolissaan tyttäreltään. Vanessa oli ollut koko aamun aivan hiljaa ja sanonut että ei menisi kouluun. "Ääh no ääh miten mä nyt kertoisin tän. Noh okei mä oon raskaana", Vanessa änkytti katsoessaan samalla lattiaan. Hän ei halunnut nähdä äidin silmiä kun ne vaihtuisivat huolesta raivoon. Bonniehan oli koko hänen ikänsä jankuttanut kuinka ehkäisyvälineitä kannattaisi käyttää, jotta tälläistä vahinkoa ei sattuisi.

"Sehän on fantastista! Minusta tulee isoäiti! Milläköhän nimityksellä lapsi voisi kutsua minua. Niin ja millä hän kutsuu sitten isänsä äitiä. Voi että täytyy häneenkin ottaa yhteyttä", Bonnie hihkui hymy korvissa asti. Vanessa katsoi suu auki äitiään ja oli todella helpottunut mutta myös ihmeissään kuka järkevä ihminen pystyy tuollaiseen hösötykseen. "Öääh tuota Aramin äiti on kuollut jos et nyt muista", Vanessa uskalsi lisätä. "Ainiin juu. Eli olen siis lapsen ainut elävä mummu! Tai mummo! Tai mummi vaiko vain isoäiti?", Bonnie hihkaisi uudestaan niin lujaa että varmasti vauvakin piteli korviaan. Eli lapsi syntyisi kuurona.

Toisin kuin Bonnie. Oli Ville paljon hankalampi tapaus. Mies otti ensin kauhean raivokohtauksen ja sen jälkeen kyseli rauhallisesti kuka on isä (ajatellen varmaan kenet ampuisi ensimmäisenä). Sen jälkeen Vanessa oli itku kurkussa kun Ville sanoi ettei katselisi tuollaisia raskaana olevia teinejä talossaan.

Vanessa ei jaksanut enään. Vaikka hän olikin ollut vasta vähän aikaa raskaana oli jo hän kiintynyt lapseensa niin ettei antaisi kenenkään uhmata tätä. Hän karkaisi lapsensa kanssa johkiin parempaan paikkaan. Jospa vaikka Aram ymmärtäisi.

"Kultaseni et voi lähteä! Eihän sinulla ole rahaa tai edes kattoa pään päälle. Ette selviä! Jäisit nyt tänne minä voin puhua isäsi kanssa. Edes siksi aikaa kunnes saamme sinulle talon ja varallisuutta", Bonnie jankutti surullisena, mutta Vanessa ei edes kääntänyt päätään vaan pamautti taksin oven kiinni.

"Sinä sitten ajoit oman tyttäresi pois kodistaan! Miten saatoit?", Bonnie raivosi miehelleen. "Minä en pidä siitä että ollaan huolimattomia ja hypätään sänkyyn noin vain ja tulla raskaaksi eikä kanneta itse vastuuta siitä", Ville raivosi takaisin. "Hän oli itse päättäny pitää lapsen ja huolehtia siitä!", Bonnie sanoi ja lähti huoneesta.

Hyvästi Niitti. Donovanit eivät kaipaakaan yhtään eläintä taloon. Eivät muista edes koiran nimeä.

Tätä ollaankin jo odotettu. Minkä näköinen tulee komeasta Villestä?

Noh Ville parilla rypyllä. Mies ei halunnut mitään harmaita haivenia vaan blondasi hiuksensa taas ja kävi värjäämässä kulmakarvansa. On siinä mies.

Niin ja vielä Vaughankin (:

Uu pikku-Ville. Tämä herrasmies ei taida kyllä perijäksi päästä. Nimittäin ehkä liian valmiskasvosen näköne.

Tämä poika taitaa olla kiinnostunut vanhemmista leideistä. Vancella on ollut varmaan jo kymmenen eri naisen kanssa ja joidenkin kanssa jopa kahdesti, mutta ero tuntuu aina tulevan kun Vance löytää uuden.

"Tästä saat romu telkkari! Ala toimia!", Vaughan uhosi. Ei ole tainut tajuta että virtajohdon voisi laittaa seinään.

Kukaan ei huomannut? Te ainakin huomasitte Vancen uuden leidin.

Tässä tämä naikkonen muokattuna ja lähempää. Tälläisen kanssa siis Vance tällä hetkellä seurustelee. Jo ruhtinaalliset kaksi tuntia!

Vaughanilla ei ollut naisonnea, vaikka hän kuinka yritti. Onneksi tämä henkihemmo saapui auttamaan.

"Hei äiti et sä viittis mennä pois? Ku mä oon meses!", Vaughan mutisi. "Ai onko siellä jotain salaista?", Bonnie kiinnostui ja nousi sängystä.

Ai niin Bonnie ja Ville ovat siis taas sovinnossa, vaikka Bonnie yrittääkin vielä etsiä tytärtään josta ei ole kuulunut mitään kolmeen vuoteen.

Pojilla oli menossa kova kilpailu. Luultavasti he taistelivat perijäpaikasta, sillä he taistelivat siitä kuka saa kauniimman naisen ja kumpi on ensimmäisenä uraohjus ja jne. Harmi vain että Vance johti naisasioissa ja Vaughan työasioissa. Vance kun ei löytänyt mitään musiikkiuran vapaata paikkaa, kun taas Vaughan löysi heti urheilusta.

Vance kuitenkin yritti paikata työasioitaan auttamalla korjaamaan kotona rikkinäisi suihkuja ja tiskikoneita.

 

---------------------------------------------------------------------------------

Olipas se lyhyt osa! Anteeksi kun kesti ja ette saaneet ees kunnon osaa. Seuraava osa on jo kuvattuna, mutta sen ilmestyminen voi taas viedä aikaa, koska on hieman kiireitä. Pitäisi nimittäin kirjoittaa enkun aine, viisi sivuinen äikän kirjaesitelmä, lemmieläinkurssin esitelmä ja piirtää pari piirrustusta kuviksee jotta pääsee taas samaa kohtaa ku muut. Noh kuitenkin kommenttia! (:

maanantai, 30. elokuu 2010

Talo 1.

Dodiih nyt saan tämän uuden talon kuvat tänne. Anteeksi etten laittanut ihan ensimmäistä taloa, mutta tämä saa luvan olla se numero 1.

Julkisivua. Että mä haluun print screen kuvia, mutta ei toimi kyseinen ohjelma windows 7'lla.

Ovesta sisään siis. Aula, johon ei ole vielä mitään roinaa keksitty.

Olkkarii.

Aulaa olohuoneesta päin katsottuna ja seuraavaksi mennä tuonne missä tuo ovi on.

Ihana vessa. Mä rakastan tätä <3

Taas aula kuvaa. Seuraavaksi mennä tuonne missä Vanessa ja Vance on.

Seuraavan perijän kammari. (: Eli vielä aivan koskematonta aluetta. Hus siitä Vance ja Vanessa!

Keittiö. Tää nyt ei jotenki onnistunut.

Vanhusten huone eli Bonnie ja Ville ovat nyt varhaisvanhuksia.

Yläkerran aulaa.

Väliaikainen Vaughanin huone. Ei luultavasti tule näin synkkä.

Tyhjä huone.

Vancen huone.

Tätä oli hauska tehdä (: Eli Vanessan huone. I love it <3

Tyhjää.

Yläkerran olohuone. "Hieman" kesken.

Tyhjää.

Vessa 2. kesköö.

Tyhjää.

Perveke eiku siis parveke.

Meinasin unohtaa. <3

----------------------------------------------------------------------------

Mitäs piditte? (: Huomatkaa että vaihdoin kattoa tuon jälkeen sellaseks sekasotkuks. Ehkä pitäisi harjoitella katon tekoa, mutta se on hankalaa noin moniskanttiselle talolle.